Huom: Tämä artikkeli on kuvaus kuinka olemme siirtyneet asteittain Raakaruokintaan. Nykyisin koiriemme ruokavalio koostuu pääasiassa 50 % lihaisista luista, 25 % lihoista ja sisäelimistä ja 25 % kasviksista ja puuropohjaisista ruuista kuten esimerkiksi Puhti pakasteruuasta. Artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 Borderi - lehdessä ja sitä on muokattu vuonna 2002.

Vannoutuneimmat BARFistit ruokkivat koiransa täysin tuoreilla, raaoilla ruoka-aineksilla.

Se miksi BARFistit vannovat tämänkaltaisen koiran ruokavalion nimeen löytyy seuraavista syistä:

• Teollisesti valmistettuja koiranruokia on kaupiteltu kuluttajille vasta viimeiset kolmekymmentä vuotta, ja näiden vuosien aikana on koirien sairaudet, iho-ongelmat ja allergiat lisääntyneet. Koirat ovat pärjänneet ilman teollisia koiranruokia kymmeniä vuosituhansia.
  
  
• Ihminen on voinut jalostaa koirien ulkomuotoa, mutta niiden sisäelimiin hän ei ole voinut vaikuttaa, niinpä koiran ja villikoiran/suden ruuansulatus ja sisäelimet eivät poikkea toisistaan. BARFistit lähestyvät koiranruokinta-ajatustaan näkökulmasta että villikoirat ja sudet syövät saalistaan melkein kaiken: sisäelimet, vatsalaukussa puoliksi sulaneen kasvisaineksen, lihan ja luut riippumatta siitä oliko saaliina hirvi, jänis tai lintu.
  
  
• Koira on ensisijaisesti lihansyöjä, kasvissyöjä ja raadonsyöjä eli kaikkiruokainen. Vilja ei kuulu koiran luonnolliseen ravintoon.
  
  
• Aina kun ruoka-aineksia paistaa tai keittää niistä häviää ainakin joku ravinne.

BARF on vielä monipuolisempi asia kuin edellä esittelin, mutta toivottavasti tämä pieni katsaus antoi jo jonkinnäköisen mielikuvan siitä millainen ruokintatapa on BARF.

Miksi me syötämme luonnonmukaista ravintoa?

Tärkein syy miksi olemme kääntyneet luonnonmukaiseen ruokintaa on se, että se noudattelee koirien alkuperäistä ruokavaliota. Villikoirat olivat ensisijaisesti haaskansyöjiä, jotka söivät osittain mädäntyneitä kasvinsyöjäeläimiä ja erityisesti niiden mahalaukun sisältöineen. Näin kotikoiriemme esi-isät täyttivät myös ruokavalionsa ruohon, vihannesten ja yrttien tarpeen. Luut näyttelivät myös hyvin tärkeää osaa villikoirien ruokavaliossa. Luiden sisältämä kalsium on elintärkeää sekä nuorille kasvaville koirille sekä vanhoille koirille. Luiden kaluaminen myös piti hampaat kunnossa. Luonnossa koirat söivät myös erilaisia ruohoja ja maahan pudonneita, ylikypsiä hedelmiä. Tärkein asia mikä meidän tulee muistaa, on että villikoirien ravintoainekset olivat raakoja. Kun ruoka kypsennetään siitä tuhoutuu kaikki entsyymit, vitamiinit ja hivenaineet. Ruuasta
tulee "mössöä" joka täyttää muttei ravitse. Raakaruuassa on hyvin korkea entsyymipitoisuus ja kun kypsennetystä ruuasta on tuhottu kaikki entsyymit ei koira voi tuottaa tarvittavia entsyymejä itse ruuan sulattamiseen. Tästä seuraa se, että ruoka viipyy ruuansulatuskanavassa kauan jolloin se alkaa pilaantumaan ja pahimmassa tapauksessa erittämään koiran elimistöön myrkkyjä. Tässä on ehkä yksi tärkeimmistä syistä miksi koirat sairastuvat vaikka ne syövät "markkinoiden parasta" teollista kuivamuonaa. Vielä kun lisäämme teolliseen ruokaan kaikki niiden sisältämät väri- ja lisäaineet olemme jo sillä tiellä, että koiran on lähes mahdotonta sulattaa syömänsä ruoka täydellisesti ja saaden siitä itselleen tarvitsemansa hiven- ja vitamiiniaineet.

Toinen tärkeä syy löytyi kun tarkkailin koirieni käyttäytymistä luonnossa. Koirilleni kelpaa niin voikukanlehdet, ruhot, marjat, maahan pudonneet omenat jne. Minusta näytti selkeästi siltä, että ne hakivat itse ruokavalioonsa sellaista mitä niiden nykyisestä ruokavaliosta puuttui - vihreitä kasveja, vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Joskus olen kuullut, että esim. ruohon syöminen on osa koiran luonnonmukaista suolenhuoltoa. Jos koiran ruuansulatus toimii hyvin eikä kuona-aineita ole koiran elimistöön kerääntynyt tarpeettoman paljon niin miksi niiden pitää puhdistaa ruuansulatuskanavaansa puoli vuotta? Ruohon syönti kun meillä ainakin alkoi heti toukokuussa kestäen aina syyskuulle saakka. Koiramme myös kävi omenavarkaissa naapurissamme. Kaikki nämä ihmetyksen aiheet saivat aikaan sen päätöksen, että meidän koirien ruokavaliosta puuttuu niille jotain tärkeää, eikä Sitä tavoitettaisi vain kuivamuonamerkin vaihdoksella.

Kolmantena syynä on se että haluan tietää mitä meidän koirat todella syövät. Kun valmistan koirieni ateriat suurilta osin itse, tiedän mitä ne syövät ja mistä ruoka koostuu. Allergiselle koiralle luonnonmukainen ravinto voi olla yksi hyvä tapa ruokkia koiraa, sillä tällöin koiran ateriat voidaan rakentaa itse ja pystytään todellakin välttämään niitä aineita jotka aiheuttavat koiralle allergisia oireita.

Miten syömme nykyisin

Nykyisin meidän koirat syövät ns. sekaruokaa, joka on painottunut luonnonmukaisuuteen. Tämän päivän ruokintaamme on vaikuttanut eritoten juuri BARF ja Ulla Kivimäen ja Hammarlundin opit. Nykyisin koiramme syövät päivän ruokamäärästä vain noin 1/3 osa kuivamuonaa tai jopa vähemmän ja loppu koostuukin lihasta (sian, naudan, lampaan ja broilerin), sisäelimistä (esim. maksa, munuaiset, maha) ja hedelmistä, vihanneksista (esim. porkkana, omena, kaalit, selleri, päärynä, pinaatti, persilja) ja kalasta (esim. sei, lohi ja silakka) sekä erilaisista lisistä.

Koiramme saavat kaikki eläinproteiinit (naudanliha ja sisäelimet, mahalaukku, sydän, munuaiset, kieli, kana, kala, lammas, muna) raakoina. Myös hedelmät, vihannekset ja luut sekä rustot ovat raakoja. Koiralle annettavien luiden tulisikin olla juuri raakoja, sillä kypsennettynä luusta tulee kovaa ja se lohkeilee herkemmin teräviin "siruihin". Raaka luu ei säröile ja se sulaa koiran mahassa hyvin. Tällä mm. BARFistit perustelevat miksi koiralle voi antaa kanan luita.

Koirien päiväannoksessa on vajaa 1/3 osa kuivamuonaa, 1/3 osa lihaa ja 1/3 osa hedelmiä, vihanneksia tai/ja viljatuotteita. Hapanaitotuotteita (piimä, reajuusto, kermaviili) emme juuri anna aikuisille koirille. Näiden lisäksi koirat saavat pari kertaa kuussa naudan lihaisen putkiluun palasen ajanvietteeksi ja pari kolme kertaa viikossa joko rustoja tai kanan siipiä. Kananluita ja varsinkin siipiluita pidetään luuaterioista koirille parhaimpana, sillä siipiluut ovat ohuita ja helposti sulavia. Myös siipien luu-liha-suhde on siivissä ihanteellinen (50 % / 50 %).

Alkuun minä arastelin siirtyä raakaan sian- tai kananlihaan, sillä niistä koira saattaa saada trikinoosin, salmonellan, ekinokokkoosin tai lapamatotartunnan. Kuitenkin jo Ulla Kivimäki painotti kirjassaan: "On kuitenkin todettu, että vain harvat loiset etenevät vatsasta pidemmälle jos eläimen ruuansulatusneste on tarpeeksi voimakasta. Tämä riippuu kivennäisnestetasapainosta; jos koira on pitkään syönyt terveellisesti ja tasapainoisesti, sen kivennäistasapaino on todennäköisesti kunnossa. Tämän voi varmentaa vielä valkosipulilla. Murskattua valkosipulia säännöllisesti syövän koiran suolistossa eivät loiset viihdy." Riski sairastua salmonellaan on terveellä koiralla myös minimaalinen, koska sen ruuansulatuselimistö on paljon lyhyempi kuin ihmisellä, vain noin kaksi kertaa koiran ruumiin pituinen. Bakteereille ei jää lyhyessä ruuansulatuskanavassa aikaa kehittyä ja sitä kautta vaikuttaa koiran terveyteen. Suomessa on myös maailman puhtaimmat raaka-aineet ja samoin huippuluokkaa oleva tietotaito, joten mielestäni suomalaisia lihaa voi antaa huoletta ja turvallisin mielin koiralleen.

Meillä on kotona tällä hetkellä kotona kuusi koiraa, joista nuorin on 14 viikkoinen bordermukula. Jokainen aikuinen koira syö päivässä noin 3 - 4 dl ruokaa. Koiramme syövät vain kerran päivässä, arkisin yleensä noin kello 17 - 18 ja viikonloppuna aikaisemmin (poikkeuksen tekee pentu, joka syö nyt 14 viikon ikäisenä kolme ateriaa päivässä.) Päivän pääaterialla koiramme syövät kaikkea muuta mutta eivät kuivamuonaa, sillä kuivamuonalla ja luonnonmukaisella ravinnolla on toisistaan suuresti poikkeavat sulamisajat. Kuivamuonalla sanotaan jopa kestävän 12 - 15 tuntia kunnes se on sulanut ja kulkenut koiran ruuansulatuskanavan läpi, kun taas luonnonmukainen ruoka kulkee alta puolet nopeammin, noin 4 - 6 tunnissa. Kuivamuonaa ei pitäisikään siis syöttää samana aikaan kuin "luomuruokia" ja mm. BARFistit painottavat ja omatkin kokemukset ovat osoittaneet, että on erittäin todennäköistä että ongelmia tulee jos molempia syöttää samalla aterialla. Ongelmina on ollut kaasuvaivoja, ripulia ja joskus jopa oksentelua.

Tiineet nartut ja pennut

Kasvattajana olin myös alkuun hyvin huolissani emokoirien ravinteiden saannista tiineysaikana. Siksi ehkä en ensialkuun uskaltanut ruokkia tiineitä narttuja muuten kuin teollisella kuivamuonalla. Nykyisin kuitenkin sekä emot ja pennut syövät meillä sekaruokaa.

En lisää emokoiran tai kasvavien pentujen ruokaan mitään muita vitamiini tai hivenainevalmisteita kuin mitä taulukossa 1 on mainittu. Tiineille nartuille en ole uskaltanut antaa tiineyden viimeisillä viikoilla luita tai rustoja, muuten tiineen nartun ruokinta on samanlaista kuin muidenkin koirieni, paitsi että kuivamuonan muutan neljännen kantoviikon jälkeen joko energy tai puppy laatuiseksi. Kuivamuonan suhde on myös tiineysaikana pysynyt samalla tasolla kuin normaalistikin. Narttujen tiineydet ovat sujuneet hyvin ja mitä luonnonmukaisempaa ruokaa olemme syöneet niin sen paremmin ruoka on myös maistunut tiineille nartuille aina kantoajan loppuun saakka. Muistan kun söimme ensimmäisen pentueemme odotusaikana vielä pelkkää kuivamuonaa, niin loppu neljännes tiineysajasta meni melkein kädestä syöttämällä, kun ruoka ei emokoiralle maistunut. Emokoirien kuntoutuminen tiineyden, synnytyksen ja imettämisen rasituksesta on ollut myös selvästi nopeampaa kun olemme syöttäneet luonnonmukaisempaa ravintoa niille.

Pikkupentujen lisäruokinta perustuu meillä Hammarlundin oppeihin. Pentujen lisäruokinta aloitetaan aikaisin, jopa reilun kahden viikon iässä, jolloin pennut saavat raakaa naudan jauhelihaa ja kananmunan keltuaista. (suhde: 1 keltuainen, 50 grammaa jauhelihaa kohti). Reilun kolmen viikon iässä ryhdyn pentuja totuttamaan myös mannavelliin ja kermaviiliin. Neljän viikon iässä otamme mukaan kuivaruuan. Kuuden viikon ikäisinä pennut syövät jo lähes samoin kuin meidän aikuiset koirat, paitsi että kuivamuonan osuus on suurempi, sen ollessa noin puolet kokonaisruokamäärästä ja kuivamuona on puppy - laadullista. Mutta esimerkiksi oma pentuni, Welho, joka nyt tätä kirjoittaessani on 14 viikon ikäinen syö luonnonmukaista ruokaa. Hänen ruokavaliossaan kuivamuonan osuus on vain noin 1/3 osaa päivän kokonaisruokamäärästä. Welho syö aamuisin kuivamuona-aterian ja päivän kaksi muuta ateriaa koostuvat lihasta/kalasta/sisäelimistä ja vihanneksista. Myös luut ja rustot ovat tulleet hänelle tutuksi.

Eikö se ole vaivalloista ja kallista?

Muutaman kerran olen törmännyt kysymykseen, että eikö tuo ole aika vaivalloista ja aikaa vievää, kun kerron kuinka meidän koirat syövät. Mielestäni koiran ruokkiminen luonnonmukaisesti ei ole vaikeaa tai ajallisesti kovin raskasta. Teen kerran viikossa tai joskus jopa joka toinen viikko isomman satsin vihannessosett jonka pakkaan sopivan kokoisiin annospusseihin ja pakastan.

Pakkasestamme löytyy myös aina lihaa, mahaa ja maksaa ja yleensä myös jotain kalaakin. Edellisenä iltana nostan aina jääkaappiin sulamaan yhden pussin kutakin lajia: vihannes,- liha- ja sisäelin tai kalapaketin. Ja noin tuntia aikaisemmin koirien ruoka - aikaa nostan pussit vielä pöydälle hieman lämpenemään. Kun on koirien ruoka-aika sekoitan keskenään lihat ja vihannekset ja tarjoilen koirille. Kuivamuonaa me syömme pitkin päivää oudolla tavalla lattialta. Heitän aikuisille koirille silloin ja tällöin lattialle kourallisen pipanoita jotka ne noukkivat sieltä. Tähän outoon menetelmään on olemassa meillä parikin puoltavaa syytä. Koiramme ovat hyvin ahneita. Jos antaisin pipanat kupista ne luultavasti tukehtuisivat niihin, sillä niin nopeasti ne yrittävät ahtaa ne naamariinsa, toiseksi kuivamuonaa ei pureskella laisinkaan jos se syödään kupista, koiramme eivät taas pidä pehmeästä kuivamuonasta, joten liottaminen ei onnistu. Ja toisaalta on helppoa heitellä :) Koirat saavat samalla hieman virikettä kun ne etsivät viimeisiä kadonneita nappuloita.

Tekstin välissä on välillä vilahdellut termi vihannessose. Mikä se on ja mistä se oikein koostuu. Vihannessose on nimensä mukaisesti sose vihanneksista. Koira ei voi käyttää vihanneksia ja hedelmiä sellaisenaan hyväksi, sillä koiran ruuansulatuskanavassa ei ole sellulaasi - entsyymiä jota tarvitaan kasvisolujen sulattamiseen. Siksi kasvisten rakenne on rikottava, jotta koira saa käyttöönsä niiden sisältämät ravinteet. Pelkkä pilkkominen ei riitä, sillä veitsellä leikaten tai mikserillä pilkkoen saadaan kasvikset leikattua vain pieniin osiin, mutta tällöin suurin osa kasvin soluista kuitenkin pysyy ehjänä. Ostan aina kaupasta kerralla enemmän vihanneksia. Viimekertainen ostoslistamme näytti tältä:

• 2 nippua persiljaa
• 3 kpl varsisellereitä
• 3 kg porkkanaa
• 2 isoa kukkakaalia
• 3 kg omenoita
• 3 kpl parsakaalia
• 3 isohkoa keräkaalia

Kaikki nämä ainekset siis huuhdellaan ja sen jälkeen pilkotaan pienempiin osiin. Lopuksi ne soseutetaan monitoimikoneella. Valmis sose pakataan annospusseihin ja laitetaan pakkaseen. Aikaa menee ehkä noin tunti. Vihannessosetta syntyy meillä kerralla n. 10 litraa. Tämä määrä riittää kuudelle koiralle pariksi viikoksi. Edellä kuvaamani vihannessoseen hinta on vajaa 100 mk. Kesäisin ja syksyisin vihannessoseen hinta on alhaisempi kun vihanneksia ja hedelmiä saa edullisemmin. Luonnon ollessa vehreä voi sieltä myös kerätä itse koiralle syötäväksi kelpaavia kasveja, soseuttaa niitä ja laittaa pakkaseen talven varalle. Koiralle vihannessoseeseen voi laittaa mm. Nokkosia, vuohenputkea, voikukanlehtiä ja muita luonnosta kerättäviä aineksia, hedelmiä (ei sitrushedelmiä), marjoja ja vihanneksia (vältä perunaa ja munakoisoa)

Mitä lihat sitten maksavat? Kalleimmaksi lihat tulevat jos hankit ne "maitokaupasta", mutta suhteellisen edullisesti lihoja ja sisäelimiä voi hankkia nykyisin monista elinkaupoista, teurastamoista tai Kennelrehun rekasta, jota itse käytämme. Seuraava hintataulukko on otettu Kennel Rehun hintataulukosta.