Flagstones Artikkeli

KUINKA VOIT HIOA KOIRAN ESIINTYMISTAITOA NAKSUTTIMEN AVULLA
kirjoittanut: Karen Pryor
käännös: Sini Lindroos, julkaistu kääntäjän luvalla

Shaping, jota myös naksutinkoulutus on, on uusi tapa tehdä näyttelykoirista voittajia. Ystäväni Barbara rakastaa tanskandoggeja ja käy mielellään niiden kanssa näyttelyissä. Barbaralla oli kuitenkin ongelmia uusimman tanskandogginsa, Heatherin kanssa. Barbara vei Heatherin ensimmäiseen näyttelyyn, kun se oli 8 kuukauden ikäinen. Näyttelykehässä tuomari kumartui Heatherin ylle koskettaakseen sitä, mutta silloin Heather peruutti Barbaran selän taakse eikä antanut tuomarin enää lähestyä itseään. Heather "hylättiin", koska sillä näytti olevan huono luonne. Se pelkäsi vieraita. Näytti siltä, että Heatherin näyttelyura oli loppunut ennen kuin se oli edes alkanut.

Barbara otti minuun yhteyttä Heatherin käytöksen vuoksi. Olen ammatiltani käyttäytymistutkija ja olen kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita positiivisesta vahvistamisesta. Shaping on kouluttamista, joka perustuu koiran tarjoamaan luontaiseen toimintaan ja antaa kouluttajalle mahdollisuuden muokata koiran käytöstä ilman fyysistä hallintaa tai rangaistusta. Viime aikoina koirankouluttajat ovat alkaneet käyttää tätä tekniikkaa, jota kutsutaan operantiksi ehdollistamiseksi.

Muokataksesi eläimen käyttäytymistä sinun tulee käyttää erityistä signaalia, joka voi olla kosketus tai ääni, jonka avulla voidaan hyvin tarkasti palkita eläin halutusta toiminnasta. Signaalin jälkeen eläimelle annetaan jotain, mistä se pitää erityisen paljon, lempilelu tai ruokaa.

Vaikka kiitos ja ruoka kertoo eläimelle, että olet tyytyväinen, erityinen signaali on oikeasti merkityksellisempi, koska sen avulla pystytään kertomaan eläimelle tarkasti, mitä se oli tekemässä, kun se ansaitsi kiitoksen. Tämä aiheuttaa sen, että eläin tulee tekemään uudestaan oikein. Delfiinikouluttajat käyttävät pilliä ehdollisena vahvisteenaan. Naksutin on vakiintunut taas koirankouluttajien keskuudessa.

Kuinka kaikki tämä voi auttaa Barbaraa? Barbara, Heather ja minä sovimme tapaamisen koiranäyttelyssä, johon Barbara oli tuonut Heatherin totut-telemaan uusiin ääniin ja tapahtumiin. Heather oli mielestäni ehdottomasti kaunis koira, jota eivät tapahtumat eivätkä vieraat äänet häirinneet. Se katseli ympärilleen tanskandoggin itseluottamuksella - kunnes minä lähestyin silittääkseni sitä. Se peruutti kuin hevonen niin pitkälle kuin hihnassaan pääsi eikä sallinut minun koskea itseään.

En ollut kiinnostunut siitä, miksi Heather käyttäytyi näin; vaan halusin nähdä voisimmeko saada Heatherin reagoimaan toisella, toivomallamme tavalla. Löysimme rauhallisen paikan näyttelyalueelta ja ostin mukaamme muutaman makkaran näyttelyalueen kioskista (On muuten aina hyvä aloittaa naksutinkoulutus jonkin todella herkullisen kanssa). Heather söi makkaran- palat, mutta ainoastaan vain, jos Barbara antoi ne sille (se ei huolinut niitä minulta). Annoin Barbaralle naksuttimen ja näytin hänelle kuinka hän voi aloittaa naksuttelemaan Heatherille: Naksaus, palkinto, naksaus, palkinto opettaen koiralle, että se saa kiitoksen, kun se kuulee naksahduksen. Sitten pyysin Barbaraa kävelemään näyttelyalueella muutaman minuutin ajan ja naksauttamaan aina, kun Heather näytti rentoutuneelta.

Barbara vei naksuttimen kotiinsa. Seuraavana päivänä hän lähti Heatherin kanssa läheiseen ostoskeskukseen. Ja joka kerta, kun joku lähestyi heitä, Barbara naksautti ja pysähtyi palkitsemaan Heatherin. Pian Heather oli oppinut kävelemään rauhallisesti ympäri ostoskeskusta vieraiden ihmisten joukossa. Tietenkin ihmiset olisivat halunneet silittää Heatheria. Kolmantena päivänä Barbara salli ihmisten silittää Heatheria takaa päin. Barbara naksautti, jos Heather seisoi rauhallisesti paikoillaan. Heather oppi nopeasti, että Barbara toivoi sen seisovan paikoillaan, kun ihmiset silittivät sitä. Jos Heather hyväksyi silityksen, Barbara naksautti ja antoi kiitoksen joka kerta.

Seuraavana viikonloppuna Barbara vei Heatherin toiseen näyttelyyn. Heather ravasi rauhallisesti Barbaran rinnalla ja seisoi kohteliaasti paikoillaan, kun tuomari katsoi sen hampaat ja kokeili sen jalkoja. Heather voitti luokkansa. Kolme viikkoa myöhemmin Heather voitti pentuluokan ja päihitti monet aikuiset nartut saaden ensimmäiset muotovaliopisteensä.

Miellyttävä kokemus

Se tuntui kuin ihmeeltä, vaikka se ei sitä ollut. Naksutin kertoi Heatherille, että se saa palkinnon, jos se antaa vieraiden koskea itseään. Se huomasi, että vieraiden silittely ei ollutkaan vaarallista, vaan jopa miellyttävää. Viimeisen kerran, kun näin Heatherin (jälleen näyttelyssä) se oli nuorison ympäröimänä ja oli riemuissaan rapsutuksista ja hyväilyistä.

Beckyn snautserilla, Dashilla, oli erilainen ongelma: se ei pitänyt korviaan ja häntäänsä pystyssä. Kuten Heatherkin Dash oli erittäin kaunis narttu ja Becky näki siinä suuren voittajan; mutta snautseri, jonka korvat ovat luimussa ja häntä alhaalla, ei anna itsestään edustavaa kuvaa. Dash oli menettänyt jo kauan aikaa sitten mielenkiinnon vinkuleluihin; et voinut siis enää houkutella sitä nostamaan korviaan lelun avulla.

Becky sai naksuttimen ja opetti Dashille, että naksautus tarkoittaa palkintoa. Sen jälkeen hän vietti joka ilta viisi minuuttia leikkien Dashin kanssa. Aina, kun Dashin korvat nousivat pystyyn, Becky naksautti. Kun kuorma-auto ajoi ohi ja Dash nosti korvansa - naksautus ja palkinto.

Pian Dash alkoi nostaa korviaan pystyyn palkinnon toivossa, jonka jälkeen Becky alkoi antaa palkinnon vasta, kun Dash oli pitänyt korviaan pystyssä pidemmän aikaan. Ensin kaksi sekuntia, sitten kolme, sitten viisi jne... Becky palkitsi Dashin aina, kun sen korvat nousivat ylös, liikkeessä tai seisoessa. Eikä kulunut kauankaan, kunDash nosti korvansa pystyyn nähdessään naksuttimen.

Becky opetti Dashille hännän kannon lähes samalla tavalla. Aluksi hän naksutti jokaisesta hännän liikahduksestakin, sen jälkeen hän alkoi palkita vain hännän liikahduksen ylöspäin. Aluksi Dash heilutti häntäänsä, mutta lopulta se alkoi yrittää hännän nostamista ylöspäin saadakseen palkinnon. He työskentelivät vain viiden, kymmenen minuutin jaksoissa päivittäin. Aluksi harjoiteltiin kotona, sen jälkeen puistossa ja viimeiseksi julkisella paikalla vieraiden ihmisten ja koirien joukossa.

Becky opetti Dashin myös esiintymään vapaasti naksuttimen avulla. Aluksi Becky keskittyi Dashin takajalkojen asentoon. Kun Dash pysähtyessään asetti takajalkansa Beckyn toivomalla tavalla, se sai palkinnon. Tämän jälkeen Becky keskittyi etujalkoihin ja lopulta pään asentoon. Dash oppi nopeasti seisomaan kuin malli, vaikka tuomari välillä kokeili sen turkkia ja katsoi sen suuhun. Dash oppi nopeasti, että se voi luottaa siihen, että Becky antaa sille sen ansaitseman palkkion. Nyt kuusi kuukautta ensimmäisten naksahdusten jälkeen, Dash loistaa ylpeyttä ja itseluottamusta. Dash on käynyt neljässä näyttelyssä ja on ollut aina ROP tai VSP.

Kokeile itse

Vaikka operantti vahvistaminen eroaa klassisesta koulutuksesta, se ei ole periaatteessa yhtään sen vaikeampaa. Itse asiassa, eläinten omistajat, joilla ei ole kokemusta klassisesta kouluttamisesta, ovat saaneet usein parempia tuloksia kuin kokeneet koirankouluttajat. Kokeile itse. Et välttämättä tarvitse naksutinta: Rapistele kolikoita taskussasi, kilisytä lusikkaa lasissa tai naksuttele kielelläsi merkki, kun näet koirasi tekevän sellaista toimintaa, jota haluat vahvistaa. (On parasta säästää ääntäsi kehumiseen; merkityksellinen ja erikoinen ääni on koiralle paljon selvempi merkki kuin verbaalinen sana.) Yritä muokata yksinkertaista asiaa ensin. Älä ole huolissasi, kuinka koira ymmärtää asiat: keskity vain siihen, mitä toimintaa sinä haluat tuoda esiin koiran käytöksessä. Ja muista pitää hauskaa sillä naksuttelu on mukava leikki.

Alkuperäinen artikkeli Clicking the Show Dog on luettavissa Clickertraining.com - sivuilla