BORDERTERRIERI ON PERUSTERVE ROTU
Sini Lindroos

SUURIN OSA SAIRAUKSISTA PERIYTYY RESESSIIVISESTI

Koiratkin on eläviä yksilöitä, ne voivat sairastua siinä missä ihminenkin. Kun puhumme elävästä olennosta, ei voi kukaan taata, että kahdeksanviikkoinen koiranpentu olisi täysin terve. Pennussa saattaa olla piileviä vikoja, joita ei näe vielä silloin kun pentu on luovutusiässä.

Suurimmaksi osaksi erilaiset sairaudet ja viat periytyvät resessiivisesti eli piilevästi. Jo nimitys piilevä paljastaa, ettei tällaisen taipumuksen kantajayksilöä voida tunnistaa sen ulkoasun perusteella. Vastuuntuntoiset kasvattajat käyttävät siitoseläiminä vain terveiksi todettuja yksilöitä. Tästä huolimatta saattaa käydä niin ikävästi, että kaksi tervettä siitoskoiraa, jotka kantavat piilevänä samaa sairaustaipumusta, paritetaan keskenään ja tulokseksi saadaan sairas tai sairastuva yksilö.

VAADI PENNULLESI AINA ELÄINLÄÄKÄRINTARKASTUS

Usein nämä piilevästi periytyvät sairaudet puhkeavat vasta myöhemmällä iällä, koiran ollessa jo parin vuoden ikäinen tai sitä vanhempi. Pennunostajan tulee ottaa huomioon, että hän pennun hankkiessaan hän ostaa sen siinä kunnossa kuin se on luovutushetkellä. Siksi on ostajan kannalta hyvin tärkeää muistaa vaatia kasvattajalta, että pennut ovat eläinlääkärin tarkastamia. Pienestä pennusta näkee kuitenkin joidenkin sairauksien osalta, että sairastaako koira kyseistä sairautta tai vikaa. Esimerkiksi borderterrierin mutkahäntäisyys on jo todettavissa heti syntymän jälkeisinä päivinä. Luovutusikäisestä pennusta voidaan löytää joitakin silmävikoja, kuten myös jotkut sydänviat on kuultavissa jo luovutusiässä.

Eläinlääkärin tekemä pentutarkastus on yleensä kliininen tutkimus, jolloin todetaan, että pennusta ei löydy mitään poikkeavia löydöksiä. Vastuuntuntoinen kasvattaja kertoo avoimesti ostajalle jos hänen mielestään pennun kehityksessä on ollut jotain outoa tai normaalista poikkeavaa (esim. hidas kasvu). Kaikesta näistä terveydellisistä asioista on hyvä myös tehdä kirjallinen merkintä koiran kauppasopimukseen.

Suosittelen aina kaikkia koiranhankkijoita vaatimaan kasvattajalta, että kauppasopimus tehdään Suomen kennelliiton viralliselle sopimukselle. Tuo sopimus antaa ostajalle kohtalaisen hyvän turvan ja kertoo, että kasvattaja on rehellisessä mielessä toiminut myydessään pennun. Jos haluat tutustua Suomen kennelliiton kauppasopimuksen löydät sopimuksen PDF - formaatista Suomen Kennelliton sivuilta.

MITÄ JOS KOIRA SITTENKIN SAIRASTUU, NIIN KUKA KORVAA?

Suomen Kennelliiton suositusten mukaan kasvattajan tulisi korvata pennunostajalle osa koiran kauppasummasta takaisin jos koira sairastuu luovutuksen jälkeen johonkin seuraavista sairauksista:

• Mutkahäntäisyys ts. koukkuhäntä - nikamavika on yleensä todettavissa jo luovutusiässä.
  
  
• Kivesvikaisuus - toisen tai molempien kivesten puuttuminen todetaan viimeistään yksivuotiaana, jolloin kasvattaja on velvollinen palauttamaan eläinlääkärin todistusta vastaan ostajalle 1/3 pennun kauppahinnasta takaisin.
  
  
• Napatyrä - on useimmiten jo luovutusikäisestä pennusta todettavissa. Kasvattajan tulee korvata napatyrän leikkauksesta aiheutuneet leikkauskulut pennun omistajalle.
  Luustosairaudet ovat siitä ikäviä sairauksia, että perinnöllisyyden osuutta ei pystytä selkeästi toteen näyttämään. Luustosairauksien syntyyn vaikuttavat suuresti myös koiran pentuajan ruokinta ja liikunta. Siksi yleensä luustosairauksia ei korvata. Muita
  
  
• Värivirheet (ei ole tavattu borderterriereillä)

Ei yleensä korvattavia vikoja ovat:

• Polviluksaatio - polvilumpion krooninen sijoiltaan meno todetaan nuoruusiässä. Luksaation vaikeusaste jaetaan neljään asteeseen kliinisen tutkimuksen avulla.
  
  
• Calve-Legg-Perthes - on pienten koirien sairaus.
  
  
• Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA)
  
  
• Perinnöllinen harmaakaihi (HC)
  

Kasvattajan tulee kertoa pennunostajalle kaikista tiedoissaan olevista rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja myös niiden vaikutuksesta koiran elämänlaatuun. Suomen Kennelliiton kauppasopimuksessa tästä velvoitteesta on erikseen mainittu: "Viat ja sairaudet. Myyjä vakuuttaa kertoneensa tiedoissaan olevista koiran vioista ja sairauksista, rodussa esiintyvistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista., koiran perinnöllisistä taipumuksista saada niitä sekä näiden seikkojen merkityksestä. Myyjä vakuutta antaneensa ostajalle rodunomaiset hoito- ja ruokintaohjeet. Myyjä vastaa antamiensa tietojen oikeudenmukaisuudesta kohdassa 4. esitetyllä tavalla. Ostaja ilmoittaa tarkastaneensa koiran ja hyväksyvänsä sen mahdollisuuden, että koirassa voi olla myyjän kertomia perinnöllisiä ja synnynnäisiä vikoja ja sairauksia. Myyjä on kertonut seuraavista seikoista (tarvittaessa liite)"

Periaatteessa jos myyjä on rehellisesti kertonut ostajalle rodussa esiintyneistä sairauksista ja pennun mahdollisuudesta saada joku kyseisistä vioista tai sairauksista ei voida myyjää pitää korvausvelvollisena. Kuitenkin Suomen Kennelliiton kauppasopimuksen pykälässä neljä annetaan korvauksen vaatimiseen mahdollisuus jos kasvattaja ei ole toiminut rehellisesti ja jättänyt kertomatta jostain tiedossaan olevasta sairaudesta tai/ja pennun riskistä sairastua johonkin sairauteen: "Korvausvastuu: Jos koirassa ilmenee luovutuksen jälkeen joku sairaus tai muu olennainen vika, joka on ollut koirassa piilevänä jo luovutushetkellä, ostajalla on oikeus vaatia korvausta virheen perusteella, jos:

• koira ei ole myyjän antamien tietojen mukainen
• myyjä on jättänyt kertomatta sellaisesta tiedossaan olleista seikoista joilla oli kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys tai
• koiran kauppahinta, käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen muuten olennaisesti huonompi kuin ostajalla oli aihetta olettaa.
  Ostajan on ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa, yleensä 14 päivän kuluessa siitä, kun virhe havaittiin."

100% TERVETTÄ KOIRAROTUA EI OLE OLEMASSAKAAN

Henkilökohtaisesti en usko, että on olemassakaan koirarotua jonka taustalla ei olisi mitään perinnölliseksi sairaudeksi lueteltua sairautta. Joten jos kasvattaja koittaa uskotella sinulle, että kyseisessä rodussa ei esiinny mitään perinnöllistä sairautta tai vikaa sinulla tulisi jo herätyskellot soida. Sillä jokaisella elävällä olennolla on aina olemassa riski sairastua johonkin sairauteen. Tänä päivänä erilaiset allergiat ovat hyvin yleisiä, samoin luustosairauksia esiintyy varmasti jokaisessa rodussa jne. Jos kaikki menee hyvin ja koirasi elää onnellisen elämän vanhuuden päiville saakka ilman sairastumista voit olla onnellinen. Onneksi Suomen koiraväestössä on terveitä koiria enemmän kuin sairaita yksilöitä. Silti sinun tulee olla tietoinen niistä perinnöllisistä sairauksista ja vioista joita omassa rodussasi esiintyy.

BORDERTERRIERI ON TERVE ROTU

Yleisesti ottaen borderterrieri on hyvin terve rotu. Kuitenkin meidänkin rodussamme esiintyy joitakin perinnölliseksi sairaudeksi lueteltavia sairauksia. Onneksemme kuitenkin rodussamme esiintyvät sairaustapaukset ovat suurimmaksi osaksi vain yksittäistapauksia ja sairaiden koirien lukumäärä on hyvin pieni.

BORDERTERRIERI EI KUULU PEVISA:AAN

PEVISA eli perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelma. Rodut joissa jotain tiettyä sairautta esiintyy runsaasti voi kyseisen rodun rotuyhdistys anoa rodun ottamista PEVISA - ohjelmaan. Perinnöllisen sairauksien vastustaminen alkoi Suomessa jo 1970-luvulla. Vastustamisohjelmat ovat rotujärjestöjen laatimia ja SKL-SFF :n hyväksymiä. Vastustamisohjelman periaatteena on, että selvitetään minkälaisia koiria, terveitä tai sairaita käytetään siitokseen.

BORDERTERRIERI - RODUN PERINNÖLLISET SAIRAUDET

Seuraavaksi teemme pienen katselmuksen kaikkiin niihin sairauksiin joita tiedän borderterriereillä tavatun. Onneksi kuitenkin monesti sairaustapaukset ovat vain yksittäistapauksia. Omat kotonani asuvat borderterrierit ovat saaneet tähän asti elää sairauksista vapaata elämää, mitä nyt pieni tapaturmia (lasinsiru tassussa) tai pieniä sairauksia (kennelyskä, vatsatulehdus, silmätulehdus tms.) lukuun ottamatta.

Luustosairaudet:

• Legg-calve-perthes-sairaus
  Tätä pienten koirien lonkkanivelen sairautta kutsutaan yleisimmin nimellä Legg-Perthes. Sairaus on luun kuolio ja sen "ilmestymisessä" on huomattu selvää rotu- ja sukusidonnaisuutta. Sairaus alkaa asteittain pahenevana ontumisena kasvun keskivaiheilla, noin 3-5 kuukauden iässä. L-P- muutokset ilmenevät ensin kasvurustossa ja luutuvassa reisiluun päässä sekä reisiluun kaulassa. Reisiluun pää tuhoutuu muuttuen vähitellen sienimäiseksi epämuotoiseksi muodostukseksi, jonka seurauksena on nivelrikko. Hoitona leikkaus, jossa poistetaan reisiluun pää.
  Reisiluun pään poistosta ei ole havaittu olevan haittaa pienillä koirilla.
  Koira pystyy yleensä elämään leikkauksen jälkeen "normaalia" koiran elämää.
  
  
• Polvilumpion sijoiltaan meno eli patellaluksaatio
  Polvilumpion sijoiltaan meno voi olla tapaturmainen tai perinnöllinen. Patellaluksaatio on kasvuhäiriö silloin, kun reisiluun nivelosa, pää ei kehity normaalisti, eikä siihen muodostu telauraa, jossa polvilumpio pysyisi. Pentu voi syntyä viallisena, jolloin polvilumpio on ja pysyy luksoituneena. Tätä pidetään sijoiltaan menon vaikeimpana vikana. Sijoiltaan menon lievimmässä asteessa saadaan polvilumpio painettua sivuun, mutta se palaa paikoilleen. Tällöin sääriluun kiertyminen on niin vähäistä, että koirista suurin osa selviytyy 4-5 vuoden ikään, ennen kuin nivelen kuluman takia koira alkaa ontumaan. Polvilumpioluksaatioiden yleistyminen sukuihin polygeenisesti sitoutuvana on aiheuttanut sen, että monissa roduissa on ryhdytty vastustamistoimenpiteisiin. (PEVISA)
  
  
• Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli lonkkadysplasia
  Lonkkaniveldysplasia on eniten tutkittu koiran kasvuhäiriö. Lonkkadysplasia on kvantitatiivinen ominaisuus, mikä tarkoittaa sitä, että on eriasteisia sairaita ja lisäksi ns. rajatapauksia joissa nivel ei ole täysin terve, mutta sitä ei voi selvästi luokitella sairaaksikaan. Dyspalasiamuutosten puhkeamiseen vaikuttaa perimän lisäksi voimakkaasti ympäristötekijät, ennen kaikkea emän ja pikkupentujen ruokinta sekä koiran saama liikunta, sen määrä ja laatu. Borderterrierin kokoisella koiralla vaikea-asteinen dysplasiakaan ei välttämättä ole koiran tuomio. Kunhan muistetaan huolehtia riittävästä lihaskunnosta ja tarkkailla ettei koira pääse lihomaan. Vaikeissa (E-aste) nivelrikkomuutokset ovat usein hallitsevin piirre. Koira ontuu usein pitkiä aikoja ja ontuma pahenee rasituksessa. Usein ontuma häviää särkylääkkeillä ja levolla.
  Normaalinivelissä voidaan erottaa erilaisia ja syvyisiä rakenteita. Nykyisin normaali, terve nivel merkitään FCI:n kansainvälisen arvosteluasteikon mukaisesti A.
  
  Lonkkadysplasian arvosteluasteikko:
  A = terve
  B = Rajatapaus
  C = Lievästi sairas
  D = Keskivaikea dysplasia
  E = Vaikea dysplasia
  
  

Sydänsairaudet:

Sydänsairaudet ovat joko synnynnäisiä tai hankittuja. Synnynnäisiä sydänvikoja tavataan lähteestä riippuen 0,5 - 0,85 % :lla koirista. Kaikista sydänvioista synnynnäisiä on vain alle 10 prosenttia, alle vuoden ikäisillä koirilla tavattavista sydänsairauksista kuitenkin suurin osa on synnynnäisiä. Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on periytyviä.
Sydämen toiminta voi häiriintyä toissijaisesti muiden tautien yhteydessä. Sydämen toimintaan voivat vaikuttaa esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja joidenkin elektrolyyttien tasot veressä. Sydänsairautta epäiltäessä voidaan sydämen toimintaa tutkia useilla menetelmillä. Useimmat sydänviat ovat kroonisia tauteja, joiden lääkitys jatkuu lemmikin loppuelämän ajan.

• Keuhkovaltimon läpän ahtauma
  Keuhkovaltimon läpän ahtauma, pulmonaalistenoosi, on tavallisin synnynnäinen sydänvika pienikokoisilla roduilla. Läpän epämuodostumisen ja ahtautumisen vuoksi sydämen oikea kammio joutuu työskentelemään lisääntynyttä kuormaa vasten. Tämä johtaa sydänlihaksen paksuuntumiseen. Lievät tapaukset voivat pysyä oireettomina. Vakavissa tiloissa oireina havaitaan hengästymistä, alentunutta rasituksensietoa, pyörtyilyä, mahdollisesti nestekeräytymiä vatsaontelossa ja raajoissa. Taudinmääritys tapahtuu luotettavimmin ultraäänitutkimuksella. Läpän laajentamiseksi on Lääkehoidolla voidaan oireita lievittää.
  
  
• Sydämen väliseinäreiät
  Väliseinäreiät ovat koiralla vaikeita todeta. Oireita ei välttämättä havaita, jos reikä on pieni. Väliseinäreikä voi lisäksi sulkeutua aina kahden vuoden ikään asti. Mahdolliset oireet riippuvat reiän suuruudesta ja veren virtaussuunnasta. Koiralla hoitona tulee kysymykseen oireenmukainen lääkehoito.
  

Silmäsairaudet

Perinnöllisten silmäsairauksien syntymiseen vaikuttavat perimän lisäksi myös ympäristötekijät, etenkin ruokinta. Kun puhutaan perinnöllisistä silmäsairauksista on syytä muistaa että jotkut perinnölliset sairaudet ovat synnynnäisiä eli muutokset ovat jo olemassa jo syntymän hetkellä. Joissakin toisissa silmäsairauksissa tai niiden muodoissa muutokset ilmenevät vasta täysikasvuisilla, ja/tai kuten PRA:ssa muutoksia voi ilmetä sekä synnynnäisinä että myöhemmällä iällä.

• Harmaakaihi
  Harmaakaihia on siis kahden muotoista. Perinnöllistä sekä iän mukana tulevaa vanhuuden kaihia. Nuorilla pennuilla voi esiintyä synnynnäistä harmaakaihia - Tämä on seuraus silmän kehityshäiriöstä tai emän kantoaikana sairastamasta sairaudesta. Kaihimuodostus voi pysyä samanlaisena koko elämän ajan tai se saattaa lisääntyä johtaen vähitellen täydelliseen sokeuteen. Kaihikoiran näkökyvyn menetyksen seurauksena voi koiran liikkuminen olla epävarmaa, se törmäilee vieraisiin esineisiin ja reagoi voimakkaasti ulkoisille ärsykkeille. Lääkkeet eivät auta harmaakaihin hoidossa. Muuttunut mykiö voidaan poistaa kirurgisesti, jolloin näkökyky onnistuneen leikkauksen ansiosta parantuu.
  
  
• Verkkokalvon etenevä surkastuminen (PRA)
  PRA eli verkkokalvon asteittainen surkastuma on kaikista ikävin ja hankalin perinnöllinen silmäsairaus. PRA periytyy resessiivisesti ja geeni, joka sairauden aiheuttaa on pystytty eristämään. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. Sairauden kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain verkkokalvorappeuman edetessä, ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Sairas koira voi törmäillä vieraissa paikoissa esineisiin. PRA päättyy sokeuteen eikä siihen ole hoitoa. Vanhan PRA-koiran silmäterä on laaja eikä se supistu vaikka siihen kohdistetaan kirkas valo. Sairauteen voi liittyä seurausilmiönä linssin samentuminen eli harmaakaihimuodostus.
  

Borderterrierikohtaus

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota ns. epilepsia tyyppisiin kohtauksiin, joita nyt on raportoitu yhteensä noin 40 koiralla Suomessa. Jotkut koirat ovat jatkuvalla epilepsialääkityksellä ja jotkut ovat saaneet vain yhden lievän, esim. hetkellisen "poissaolo" -kohtauksen.

Kasvattajapäivillä tehtiin keväällä -98 päätös, että kohtauksen saaneita koiria ei käytetä jalostukseen. Kasvattajien ongelma onkin se, että koira yleensä on saanut ensimmäisen kohtauksensa vasta neljä - viisivuotiaana.

Sairauden perinnöllisyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta Suomalaiset borderterrieriharrastajat ovat aika hyvin pystyneet kartoittamaan ne linjat joissa tätä sairautta ilmenee. Ikävä kyllä meidän kannan suurimmat jalostusurokset ovat itse sairaita, joten rohkenisin jopa epäillä että vähintään noin 80% suomalaisista borderterriereistä kantaa tätä sairautta suvussaan.

Emme voi karsia kaikkia sairaiden koirien lapsia tai lapsenlapsia pois jalostuskäytöstä, sillä silloin meiltä loppuisi jalostusmateriaali. Mutta kuitenkin pennunhankkijan on hyvä tietää tästä sairaudesta ja osattava kysyä sairauden esiintymistä pentueen sukutaulussa. Itse pidän "turvallisena" yhdistelmänä pentuetta jonka toiselta puolelta (isän tai äidin puolelta) kyseistä sairautta on todettu, mutta toiselta puolelta ei ole sairaita koiria löydetty.

Pentue jossa molemmilta puolilta tulee tätä sairautta lähisuvuista pitäisin itse hyvin riskialttiina tekijänä, enkä uskaltaisi itse ottaa pentua tällaisesta pentueesta.
Todellista syytä miksi jotkut rotumme edustajista saavat näitä kohtauksia ei ole löydetty eikä edes perusteellisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa voida osoittaa syyksi mitään tiettyä syytä. Epileptisiä kohtauksia on tavallisesti kahdenlaisia. Pieni kohtaus on vähäinen, vain muutaman sekunnin kestävä "poissaolo" tai hetkellinen tajunnan menetys. Koira saattaa pienen kohtauksen aikana keskeyttää tekemisensä, jolloin se ei reagoi mihinkään ulkoiseen ärsykkeeseen ja hetken päästä se kuitenkin "virkoaa" jatkaa taas touhujaan. Suuressa kohtauksessa koira menettää tajuntansa ja kaatuu. Lihakset jäykistyvät, ja hetken päästä alkavat nykivät kouristukset koko vartalon alueella. Suusta valuu vaahtoa, virtsa ja uloste voivat mennä alle. Kohtaus menee yleensä ohi muutamassa minuutissa, ja koira tulee tajuihinsa, mutta on tällöin yleensä hyvin väsynyt. Mikäli kohtaus jatkuu, tila voi muuttua hengenvaaralliseksi, ja koira on toimitettava viipymättä eläinlääkärin hoitoon.

Modernin lääkehoidon ansiosta suuri osa epilepsiaa sairastavista pystytään nykyään pitämään täysin oireettomina ja ilman kohtauksia.